Kuvataiteilija Helena R. bloggasi ja paljasti henkilökohtaisia asioitaan päiväkirjassaan, eikä kukaan lukenut, paitsi jotkut ihme nysvät:D Nykyisin tämä blogi on säilytyspaikka luonnoksille. Taiteilijan sielunmaisemaa hierotaan verkkokalvoille korkeintaan residenssi/ matkapäiväkirjoissa. Tai muuten erikoisjännissä tapauksissa.
vaikka kahvia ei saiskaan juoda kun se pilaa luuston:( Uskon että mulle ei sovi tarkkojen dedisten asettaminen blogimaailmassa.(Oon pahoillani että en saanut maalausta valmiiksi keskiviikkoon mennessä.) Maalaukset ottaa aikansa, enkä halua tuottaa turhia pettymksiä itselleni enkä muille.Sitäpaitsi mun kuntoprojekti lihottaa mua ihan törkeästi enkä saa tehtyä samoja liikkeitä samalla teholla kuin huippuaikoinani about 5 vuotta sitten.
Vituttaa kun tuli paskamainen Narnia tänne vasta alkaneeseen kevääseen.Tämä ahdistava liukkaus ja kylmyys tarkoittaa sitä et en pääse lenkille ellen halua palata kotiin pää kainalossa.Kaikesta tästä johtuen on ollut vähän alavireistä mieleni maailmassa ja yli-iloisen futturistista vauhtia ja hurmaa sisältävän tekeleen perkeleen väsääminen tuntuu nyt vähän teennäiseltä ja hankalalta. Pakko sitä on silti hinkuttaa. Teoksen luonteelle kyl sopis parhaiten julkaisupäiväksi perjantai tai lauantai, koska ne on parhaita bilepäiviä...mut en kyl uskalla luvata mitään.
The taste of explanation to my black coffee
Allthough one shouldn`t drink coffee for it`s a ruin to the bones:( I believe that strict deadlines are not good for me and my blog.(I`m so sorry about Wednesday)Paintings someties take their time and I don`t want to dissapoint myself or the others. My exersizing by the way is making me offensively fat and I can`t reaah to the same effectiveness as I did about five years ago.
I hate also hate that this bloody Narnia came back to our newly starten spring. This distressing slipperyness and coldness makes jogging impossible, if one doesn`t want to come back with head in the armpit. For all this I have been feeling a bit depressed. That makes my work under process to feel fake and it´s not easy to paint a overwhelmingly happy futuristic painting speed and bright colours in my mode. I still must...It`s the sort of painting which would suit best to publish on Friday or Saturday.But I don´t dare to promise anything....
Aina välillä tulee selattua muiden taiteilijoiden nettisivuja inspiraation toivossa. No nyt tärppäs!Kävin sellaisen taiteilijan sivuilla kuin Erika Somogyi http://www.erikasomogyi.com/#ERIKA-SOMOGYI ja tuntuu kamalalla tavalla tsemppaavalta. Vois sanoa et idoli on syntynyt! Siis miten joku osaa noin käyttää mun lepivärejä ja on onnistunut about 1000 kertaa paremin tekemään maisemaa läpikuultavia hahmoja. Pitäsiköhön mun vaan heittää pensselit nurkkaan.:(
Actually, Im guite shit!:D
I do have a habbit of watching other artists works online, hoping they`ll give me inspiration. We`ll this time it worked!I went to the pages of Erika Somogyi http://www.erikasomogyi.com/#ERIKA-SOMOGYI and it feels inspireing in a horrible way. This is my new idol! I can´t believe that someone has took my favourit colours and used them in a way I´m only dreaming to do. She has also done the figures that have landscapes inside, like me, but she`s done it about thousand times better. Painters like this make me think , if I should just throw my brushes to the corner and study something new.:(
Miksi aina kun on kiire ja pitäis päteä niin h-hetkeä edeltäväksi yöksi iskee kamalat univaikeudet. Sitten aamulla, juuri kun tyyliin bussiin astuu, hyökkäävät kamalat kuukautsikivut vaikka kuukautiset oliskin alkaneet edellisenä päivänä ihan kaikessa sovussa ja rauhassa.Mä en aina ymmärrä kenen puolella mun vartalo oikein on.
Sain sentään aamuhäsläyksen tuloksen toimeksiannon josta jopa maksetaan jotakin. Toisaalta materiaalit sisältyy palkkion hintaan, mitä ei kerrottu ilmoituksessa.Huijausta! En olis varmaan menny koko tapaamiseen jos olisin tiennyt mistä on kyse!!!!!!No tää viikko on ollut aika kiireinen ja ensi viikolla luultavasti saan valmiiksi maalauksia joita vois julkaista täällä. Sanotaan nyt vaikka et keskiviikkona tulee vähän lisäväriä tähänkin blogigsikin synkkään tapaukseen.Eipähän ainakaan ole tylsää.
Womans body= that back stabbing, evil siamese twin
Why is it so that the night before an important meeting is allways sleepless? Why is it so that even if my perioid started in an non-noticeable way, my stomach starts to ache like hell on the meeting day, at the time when I `ve runned to the bus.Whose side is my body on?
I got a working task today, that has somekind of a small salary(Minus the supplimets that might maybe cover it)Well this weeks seems to have been busy but propably next week this gloomy little blog finally gets some more colour from a new painting.Maybe at wednesday then. At least my life isn`t boring.
On joku ärsyttävä Turkulainen uskovaisten bussikamppanja. En tajuu et miten uskovaiset ei tajuu et niiden aika on ohi. Siis on onhan meillä ihmisoikeudet jo julistettu niin ett edes uskovaisten moraalisääntöjä ei enää tarvita. Ja en tajua ketä voi enää nykypäivänä kiinnostaa jonkun puusepän tekoset joskus 2000 vuotta sitten.Mullapa onkin ihan oma kampanja jonka nimen varastin teiltä. Njäh-häh.häh! "Rasvamässyt rikkoi rääkkijumppa paransi"olkoon mun epäkiinnostava teaser-mainoslauseeni.
Mun tarinani on lyhyt. Olen tullut uskoon. Liikunta on uusi jumalani. On vähän pakkokin jotenkin hurahtaa koska mä olen niin tyypillinen nainen et oon pehmee, en yhtään lihaksikas, minkä lisäksi pelkään kipua. Mua ällöttää aina jumpissa kun vatsalihaksiin sattuu ja tunnen kuinka ne muuttaa muotoa.Jotain räjähryksiä ja repeämisiä siellä on pakko tapahtua. Lihaskuntoliikkeitä tehdessä tulee sellainen olo et jos vatsa näyttää halkeilleelta ja käsissä on pattia niin se on merkki jostain sairaudesta ei niinkään hyvästä kunnosta. Silti käsivarsiin olis nyt tarkoitus saada sitä pattia. Muuttua joksikin lähempänä luonnontilaa olevaksi liskoihmiseksi.
Se on kans juoksuaika taas alkanut, vaikka täällä se ei koskaan loppunutkaan. Mustatrikoisia gasellimaisesti ohi hölkkääviä kiinteitä miehenpyllyjä näkyy kyllä lähes joka ilta, säästä riippumatta. Ja en esineellistä yhtään. En vaan huomaa muuta kun se näky on musta aina yhtä huvittava :D. Mä en sitten kuuntelekaan enää goottirokkia lenkeillä. Tässä (alla) parasta hölkkämusaa juuri nyt.
Posibility to a change
Is an annoying religious people`s campaign in our busses starting from Turku. I stole the name for my own little campaign.
I have faith now. For me, sport is the new religion. I surely needed that because I`m such a soft woman and also have a fear for pain which makes it almost impossile to gain muscles. I feel sick when i go to aerobics, make my abbs an feel my flesh explode and ripp.It just feels sick to have lumps of muscles from aching. It doesn´t feel n normal at all. Still I ´m supposed to get some.To become someone nearer to nature, a lizardhumanbeing..
It`s running time again, thoug here it never even stopped. Here you can see young running gasell like man asses in black tights pass you by at any time of year :D It`s allways funny. By the way I don`t listen to gothic rock anymore while running. This my (ancient) jogging stuff now.
Oli hakuasana jolla joku sai tämän blogin näytölleen. Hyvä on, täältä pesee lohdutusta:D Kun koirani kuoli olen ollut lohdun tarpeessa itsekkin. Aina kun mieli on apea, huoman kaipaavani Take Thatin alkutuotannon musaa ja videoita. Olin ala-asteella kun ostin ekan Take That kasetini kultaisella 90-lla. Kasetin ostoon vaikuttivat piirrutuskerhon coolit isot tytöt Elisa ja Orvokki, jotka olivat tarkkoja siitä kuka heidän pöydässään sai istua. Muistan että ihailin heidän tyyliään(silloin vielä tykkäsin ruutupaitatytöistä,joita nyt vihaan) ja koska he kuuntelivat TT:tä munkin piti tietysti alkaa kuuntelemaan sitä, vaikkei se nyt ihan hirveesti napannutkaan silloin.
Nyt vanhenpana lähemäs kolmekymppisenä söpöt pojat nappaa ihan eritavavalla kuin silloin, ja tanssivat pojat on nyk. harvinainen todistus siitä että nuorissa miehissä vielä on elinvoimaa.Mä olen ainakin nähnyt Suomessa ihan liikaa sitä et miehet vaan seisoksii(tiellä) keskellä tanssilattiaa.Ne tanssitaidottomat talikot kyllä ansaitsevat ne nyky-yökerhojen muka-himoittavat rupukka-ruutupaitalorttonsa.Phyi!
Perus juntti rutupaitalortto /
Mutta eksyin aiheesta(oikesti mua taitaa kuitenkin vituttaa Salmelan duunien puute)Tässä niitä lohduttavia videoitaComforting pictures(in finnish) was for someone that which in search led to my blog. Because my dog passed away I myself a in the need of comfort. I have noticed that Take That`s music and videos allways succeed to comfort me. So here you are:D Hope it works for you aswell, if you still read my blog. I bought my first TT casset when I was in elementary school. I was inluenced by the older cool girls fro my drawing club, where I went on Thursdays. The girls were very hip with their flanel shirts(they`ve made a comebck in finnish nigthlife and I don´t like flanel girls anymore) and very strict about who got to sit in their talble. I got to sit there. Yay for those times! So that`s how I started listening to TT in the 90`s .
Now when getting closer to my 30`s I see those boys in a different light. It`s very common in Finland, in nightclubs to see men just standing in the midle of the dancefloor with drinks, so this boyenergy of TT`s is rare here and very sexy too. I think stiff boys in bars today deserve they`re shitty Skylar Grey look-alikes.(And maybe I`m just pissed because I`m not finished with my works to the competition of Salmela)
Muistan kun mentiin katsomaan tätä erästä tiettyä pentua. Se tuli vastaan ja oli niin pieni että mahtui kasvattajansa kämmelle.Pieni mustanaamioinen kiiltävä pentu oli reipas, olivathan sen kasvattaneet kaksi jytkyä kiiltävän mustaselkäistä mäyräkoira urosta. Näistä isoisä toimi leikittäjänä ja leikki alkoi niin että ensin isoisä hyppäsi kaksi kertaa tasajalkaa ja sitten juostiin hippaa. Sama meno jatkui sitten kotioloissa Mungon kuolemaan saakka, sille oli aina kunnia asia olla nopein ja vikkelin. Kuvittelin miten se mielessään aina lällätti: Neljä jalkaa on parempi kuin kaksi!
Ensimäisenä yönä neiti ei saanut heti unta vaan nousi coolisti nojaamaan ikkunalaudalle tuijottelemaan rääkyviä lokkeja.Sillä oli loppuun saakka samanlaiset hellyttävät pullohartiat. Mungo tykkäsi myöhemin tehdä kaikenlaisia jekkuja. Se mm. ollessaan irti puistoissa ei antanut ottaa itseään kiinni vaan juoksi ympyrää kiinni ottajan ympärillä ja piti härnäysääntä joka oli hengityksen mukaan katkonaista leikki murinaa.Sytymästä saadulle rosvonaamarilleen ja alkuperäiselle mustalaisnimelleen(Arabella) uskollisena, se kiipeili paljon pöydille ja onnistui usein varastamaan monen päivän ruuoat, joista osan se saattoi piilottaa sohvan väliin(lakupatukkatapaus).Lisäksi se usein tykkäsi levitellä roskisksen sisältöä ympäri keittiötä ja olohuonetta.
Lihapulla annoksia lähiravintolasta pelkällä ohikulullaan ansainneesta suloisesta pikkutytöstä kasvoi kaunis, mäyräkoiraksi pitkäsäärinen neiti, jonka mustaa, sinisen kiiltävää kiiltävää turkkia tuntemattomat kadulla kehuivat.Sen päällysturkin musta osa päättyi jaloissa täydelliseen salmiakkikuvioon, mistä alkoivat kullanruskeat käpälät.Kun Mungolla oli juoksut, vataantulevat urokset lipoivat huuliaan. Mungolla oli huumorintajua, sillä sen leikkimurinan muistutti joskus naurua ja sen topaasisilmissä näki selvää pilkettä kun se innostui. Se sai usein minut nauramaan omituisella koirahuumorillaan. Muistan senkin yhden kerran silloin kun sen piti saada kaikki sanomalehtipaperit pöydän alle, taakseen ja tassujensa väliin myttyyn, ja kun oli saanut, se nosti päänsä ylpeänä ja väläytti sivuttaisen hamashymyn.Repesin:D
Sekin oli huvittavaa miten se kohteli pehmolelujaan. Yleensä se toi ne ensin lähes syliin ja sitten kun niihin tarttui se nappasi pois ja juoksi karkuun.Sama toistui ja toistui ja toistui.Joskus niistä piti taistella vetämällä ja leikki loppui aina siihen kun niiltä vietiin henki ensin kuristamamalla ja sitte imettiin "verta" puolisen tuntia "kaulavaltimoista".Mungo ei kuitenkaan olluut niin kova mimmi kuin miltä saattaa vaikuttaa, sillä muistan elävasti että tuo leluen lutkutusääni oli lähes samanlainen ääni kuin se mitä se piti nukkuessaan lähes kolmivuotiaaksi saakka, kuvitellessaan unissaan imevänsä äidin nisää. Aivan toinen Mungo oli se viimekeväinen suuri metsästäjä, joka nappasi pellolta vanhan valkoturkkisen myyrän. Kun näin tämän saaliin, olin puhelimessa johon aloin huutaa hysteerisesti, sillä yleensä epäilyttävät syömiset pitää kaivaa koira suusta omin käsin.Kun Mungo kuuli kauhunhuutoni, sille tuli kiire hotkaista myyrä lähes yhtenä suupalana. Se oli ihan kamalaa.Vaaleanpunaiset pikkujalat vaan roikkuivat suupielestä.Parasta oli s miten Mungo käyttäytyi kotona. Kun istuin sohvalla, Mungo hyppäsi siihen ja alkoi nojata selällään sohvan käsinojaa vasten(mitä se ei koskaan muulloin tee)vatsa pystyssä ja kasvoillaan uskomattoman raukea ja itsetyytyväinen ilme.Silittelin vatsaa, kehuin Mungoa suureksi metsästäjäksi ja kauhistelin ääneen vanhan myyrän kohtaloa, joutua sellaisen harvaampaisen, huonosti pureksivan pedon vatsaan.
Jos Mungo olisi tässä ja ymmärtäisi siihen kohdistuvan huumorin se varmasti esittäisi saaneensa hellyyspusuttelukohtauksen, missä pahaa aavistamatonta koirapusuja vastaanottavaa, silittävää höperöä purraan yllättäen nenästä ja nauretaan sisäiseti päälle. Sitä se oikestaan teki usein vanhoilla päivilläänkin.
Mungon henkilökunta ja läheisimmät kuristus lelut kiittävät
Mungo oli todella kestävä koira ja suuri persoona, joka selvisi juoksusta hanhien perässä auton alle, lukuisista kapitapauksista, nenäpunkeista, valeraskaudesta, kohtusyövästä, joulusuklaarasian keroksen syömisestä kahdesti(eri jouluina). Vaikka diagnosoitu elinikä oli syöpädiagnoosin jälkeen 1-2 kk, Mungo eli 4 kk. keuhkosyövän toteamisen jälkeen. Mungon hurmaaviin elämäntapoihin kuului salsan tanssiminen, aina kun joku tuli kotiin, aamuvenyttelyt molempiin suuntiin(kielen kanssa) ja säännölliset elämäntavat kuten illalla aina tasan kymmeneltä nukkumaan meno.Muita huraamaavia tapoja olivat nukkuminen kerällä, ja mielellään ihmisen vatsassa kiinni peiton alla, sekä vetäytyminen kainaloon. Jää hyvästi kaunis, ihana, pippurinen, ärhäkkä koirani. Sinulla on aina paikkasi sydämessäni.
