Rottakuningas=Turuuus.

Siellä se paistattelee nyt Titanikissa ensimmäistä viikkoa:)

Jos se on jonkun mielestä huono niin voin sanoa että se johtuu vain mun huonosta terveydentilasta( jännitysniska, kolmoishermopäänsärky...mitä näitä nyt on) ja epäterveellisistä ihmissuhteistani. Niillä ihmiskontakteilla ja tapaamisilla joihin olen elämässäni joutunut on suuri ihme että sain näyttelyn ylipäätään aikaiseksi. Miksi vitussa kaikki ihmisperseet haluaa mun kanssani ystävyyssuhteisiin jotka on kuin ällöjä elttaantuneita parisuhteita tai parisuhteisiin jotka on kuin paskoja ystävyyssuhteita? Taidan tässä postauksessa tulla kaapista ja kertoa että kolmenkympinkriisi verottaa myös taiteilijan työtä. Kyllä! Minä olen syntynyt vuonna 1984!Nyt ne harvat ja entiset teinilukijat ja mikroshortsienlipojapedarit voi oksentaa aivan esterin perseenä mun puolestani :D


Sen luulisi olevan niin että vanhemmiten viisastuu ja alkaa ymmärtää elämää paremmin. No, minun käsitykseni mukaan näin ei todellakaan ole! Mielestäni monet kolmekymppiset ovat menettäneet elämästä jotain olennaista. Ne keskittyvät työssä käymiseen ja perheen perustamiseen ja lakkaavat tekemästä tai puhumasta mitään kiinnostavaa. Niinpä olen työstänyt näyttelyn teoksia melkoisena erakkona, tekemättä mitään kivaa siinä välissä. Tapaamatta ketään. Haaveilematta mistään... Sellainen näkyy työn jäljessä.

Aion kuitenkin kaikesta huolimatta jatkaa taiteellisella "urallani". Opetella paremmin kestämään yksinäisyyttä ja elämäntapojen eroavaisuudesta johtuvaa alientunnetta sekä tietysti jatkuvia pettymyksiä apurahahauissa. Miksikö? Koska mua vituttaa kaikki löyhäpäät, kökkömöröt, jotka aina tulkitsee kaiken lievänkin työni raskaudesta valittamisen niin että sanovat heti innokkaina " Vaihda alaa". Pahimmassa tapauksessa alkavat kertoa jostain kummin kaimasta joka on sairastunut työssä ja on nyt työttömänä. Kuinka jännittävää!NOT! Ja miksi muka taiteilijat ei saa kertoa työnsä epäkohdista jos muutkin?

Ei ole kyse siitä ettenkö haluaisi leipätyötä jolla tienaa hyvin. Tottakai haluan ja voisin kuvitella opiskelevani uuteen ammattiin...jos se olisi sellainen jossa saa käyttää päätään ja tienaa hyvin ja joka kiinnostaa(onko sellaista muka?). Siihen asti ja sen jälkeenkin aion kuitenkin tehdä taidetta. Koska olen opiskellut alaa kauan, kärsinyt kouluissa seitsemän vuotta täysien kakka-akkojen ja ukkojenkin  keskellä. Taidekoulut ja suurin osa tapaamistani taiteilijoista siellä ovat siis olleet ¤:stä. Taiteilijat ei välttämättä ole kovin sosiaalisesti lahjakkaita, minkä lisäksi ovat narsistisia taipumuksia omaavaa, köyhälistöä. Heiltä usein puuttuu taito antaa rakentavaa fiksun kuuloista kritiikkiä, sekä paljon diskreettiä & sivistystä. Kun nämä laskee yhteen niin lopputulos on harvoin miellyttävää kohtelua kilpailijana kokemaansa  ei-perseen-nuolevaa luokkatoveria, oppilasta tms. kohtaan. Yhteistyöhön ei kyetä ja vihaa lietsotaan aina avoimesti jotain yhtä tyyppiä kohtaan.

Noniin...Tulipahan puhuttua suu puhtaaksi. Tämän jälkeen en aio enää valittaa juurikaan vaan tehdä työtä niska limassa taiteen vuoksi ja muutenkin. Se mua kyllä joskus mietityttää miksi musiikin maailmassa huonokin rillumarei-laulaja voi pärjätä hyvin mutta kuvataidemaailmassa laatu on niin paskanvakava asia. Varsinkin kun on kyse naistaiteilijoista joiden kohdalla kaikki on paskanvakaavaa. Heidät pitää tukahduttaa...

 If you need this more of the text in english let me know:) I´m more into opening and salting my wounds in finnish. The exhibition Rat King is at gallery Titanik, Turku. If you think it`s bad, it´s because of my thirties crisis. Yes I´m finally coming out of my closet! Im thirty years-fucking-old!!!!Proudly born in 1984!!!!..And last years crap relationships. Boring people in their thirties living for the family and jobs.. without nothing intresting to say or do. Ugly friendships who are like discusting old couples relationships gone bad and lovers who are like the worst friendships you never had. Life has not been good in Helsinki for a while. And I was very much alone doing the whole exhibition, living as a loner who never does anything fun besides arts. Who doesn`t even dream.

Still I believe in a better future as an artist. I won`t give up! Even though I never get grants. Even though the first advice that most of the stupid ass people say, if I even slightly complain about my life as an artist is to "stop doing art and change occupation"Yeah right! I studied seven years with hideous party poopers, barely survived alive! Sure I´d take a well payed intellectually challenging job if possibble. I might even reeducate myself. But I know that is not what theese envious douchebags would wish to see me do in the future. I don´t care!