Kuvataiteilija Helena R. bloggasi ja paljasti henkilökohtaisia asioitaan päiväkirjassaan, eikä kukaan lukenut, paitsi jotkut ihme nysvät:D Nykyisin tämä blogi on säilytyspaikka luonnoksille. Taiteilijan sielunmaisemaa hierotaan verkkokalvoille korkeintaan residenssi/ matkapäiväkirjoissa. Tai muuten erikoisjännissä tapauksissa.
lauantai 17. marraskuuta 2012
Blogin kuumuusaste 0,0.Hell yeah!
Ja blogiani lukee vain yksi ihminen.Luultavasti minä.Toisaalta en ole koskaan ollut mikään varsinainen huomiohuora joten en usko että se kirjoitteluani hillitsee. Sit kun musta kuoltuani tulee uusi Shjerfbeck(nomen est omen) niin historioitsijat voivat huokaista helpotuksesta.
Jotta ei nyt vaivuttaisi synkkyyteen niin jaan tässä joulun hengessä jätkät jotka saa yleensä hymyn huulille.Kaikkihan tän nyt on jo nähny ja itsekkin kohta alan kyllästyä. Siitä huolimatta :D.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti