Sanat eivät riitä kuvaamaan halveksuntaani >:(

Ei sitten tullutkaan kuvituksia fanituotteeseen :(

On harmillista miten taiteilijana joutuu asioimaan täysääliöiden ihmisten kanssa. Akateemisten jotka eivät osaa hakea rahoitusta projekteineen ja luulevat että kaltaiseni kuvataiteilijat hoitavat homman ilmaiseksi! Mitä ihmeen akateemisia ne sellaiset muka on? Aikuiset vanhat kolkytplus ukot vielä kaiken kukkuraksi asialla :( Hävetkää!

 Kun laitoin tietämättä ko. tuotteen painosmääristä Kuvaston  painosmäärärien korvaukset ja ihan vaan esimerkkinä 220 euron korvauksen/kuva niin heti ollaan sanomassa ettei onnistu ja toivottelemassa hyvää alkukevättä. Ihan kuin Kuvastoon kuuluminen olisi rikos! Sitten kun kysyin kuitenkin Dingo-fanina, joka ehkä olisi voinutkin tehdä työnsä ilmaiseksi, että paljonko on painosmäärä, niin sanoivat että 300-500. Tämä siis edelleen vahvisti mun epäilyni siitä että itse palkkion pyytäminen oli näiden urpojen mielestä niin suuri rikos, ettei Kuvaston ohjeita oltu hätäpaskoilta viitsitty lukea silmäystäkään. Jos olisivat lukeneet olisi selvinnyt etteivät pyydä korvauksia 1000:tta painosta pienemmistä eristä. Tämäkin piti sitten selventää omassa viestissä näille peräreijille.

Siinä vaiheessa kun jouduin itse tyrkyttämään itseäni ilmaiseen duuniin, alkoi jo niin keittää yli ko. tyypin neuvottelutaidottomuus ja huono lukutaito, että vihdoin havahduin. Sanoin suoraan että vaikka tuote ei tuottaisikaan voittoa, niin jos se on kaupalliseksi tarkoitettu, mulle kuuluu osa voitoista. Muu on syrjintää! Tähän sain vastaukseksi että´Ei ollut tarkoitus loukata` mutta että ´vaadittu korvaus on liikaa.` Ja mikähän vaadittu korvaus tässäkin sitten oli kyseessä, kun puhuin viimeisessä viestissä jo osiosta voitoista JOS tuote myy! Jotenkin jäi kuva että ko. ääliö jumitti siinä 220 eurossa/kuva. Enhän edes määrittänyt mikä prosenttiosuus on kyseessä. Voiko näin alhaista ihmissontaa maan päällä olla, joiden mielestä minkäänlainen korvaus työn tekijöille on liikaa! Ymmärtäisin vielä jos ko. projektista menisi tuotot suoraan bändin jäsenille joilla olis joku akuutti rahapula, mutta ko. projektin alullepanijat ja ihmiset hankkeen takana oli jätetty hämärään. Tietysti :(

Joka tapauksessa suhtautuisin erittäin varauksella yhtyeisiin ja artisteihin tässä minulle saapuneessa facebookviestissä; ´Olemme kasaamassa Dingolle tribuuttilevyä, johon osallistuvat mm. Lasten hautausmaa, Maailmanloppu, Kuudes silmä, Saijaa saijaa ja Pelkkä väliviiva. Julkaisun on tarkoitus ilmestyä 12" vinyylin muodossa loppukesällä. Se tulee sisältämään vihkon tai kirjasen, jonka esikuvana on vuonna '86 julkaistu Minun Dingoni -kirja. Tähän niteeseen on tarkoitus sisällyttää maalauksia ja piirroksia aiheesta. Tällä hetkellä tähän ovat antaneet töitään Jyrki Nissinen, Ville Vuorenmaa ja Sami Hynninen. `  Huomatkaa upean homososiaalinen sukupuolijakauma. Eipä mua se homoilunne haittaa. Minä kun en harrasta tuollaisia reilusti yli kolmekymppisiä lurppakurppia. Näköjään ovat sekä keksineet Dingo-fanituksensa MINUN Porin näyttelystäni ja haluavat vielä kääriä voitot soittamalla luusereiden versioita maailman hienoímman bändin musiikista. Ikään kuin joillain neverhöödeillä luusereilla olisi musiikillisesti mitään positiivista annettavaa 80-luvuin nuorten kauniiden kiihkeiden miesten musiikkiin. Tämän lisäksi vielä pimittävät palkkion toisilta mukaan kutsutuilta taiteilijoilta. Varmasti tässäkin on taas mukana kahden kerroksen väkeä joista toinen saa palkan ja toinen ei. Vituttaa että tuollaiset yhteistyöhön kykenemättömät syrjintää harjoittavat sisäpiirisiat kehtaavat kutsua itseään artisteiksi.


Inhottavinta tässä on että ehdin jo iloita projektista, vaikka sen ohuen ilon takaa kyllä kuulsi sellainen kylmänkalsea tunne siitä ettei tää kuitenkaan onnistu. Ikävää olla taaskin oikeassa :(

Jokainen aamu jokainen ilta...

on hyvä muistaa miksi kannattaa tehdä taidetta. Helppoa se on taas vähän aikaa sillä sain juuri parhaan kunnianosoituksen I-KI-NÄ! Mun kuvat pääsee ehkä Minun Dingoni-esikuvansa mukaisesti kuvittamaan Dingo yhtyeelle pyhitettyä fetissituote-lehtistä. Oh Yes! We like to party that :D  :) :D :)

 

Ystävänpäiväksi persoonalliseen kahvilaan ainotlaatuisessa seurassa

Tää yksi suositus vielä ennen kuin alkaa tulla pelkkää skissii. Ja sitä voi kyllä joutua odottamaan kun yleensä luonnostelen suoraan kankaalle niin törkeän rumasti etten ikinä kehtais näyttää kellekkään.

Siis.
Ystävänpäiväksi suosittelen pientä kahvilaa asematunnelin Makkaratalon puoleisessa nurkassa ihan siinä Lushin takana. Siinä on yleensä kiva rauha Asematunnnelin hälinän huomioon ottaen ja kaurismäkeläisen futuristinen tunnelma seitkytlukulaisen  parkkihallin mausteella. Jokin siinä paikassa lumoaa. Tykkään erikoisista vähän unohtuneista paikoista. Tämä on myös varmaan mukava pariskunnille jotka tykkää pussailla rauhassa. En muista kahvilan nimeä mutta yritän lisätä. Tässä kuva.

Kaupunkikulttuuria :). Kannattaa myös ottaa käteistä mukaan jos ostaa vain jotain pientä.

Tämä on blogi jonka taustan ei kuuluis olla valkoinen

Sivuissa on jotain häikkää. Voi perse! Ei nyt ihan vielä olla menossa kovaa tulevaisuuteen tän blogin ulkoasulla. Mutta tulevaisuus näyttää kuitenkin ihan valoisalta. Mitä siitä jos blogi jota kukaan ei lue on hajalla. Mitä siitä vaikka taas on pakko hakea maisterihaussa kouluun jonne ei edes halua :/ Mitä siitä vaikka olen ensimmäistä kertaa aikuisiälläni lievästi ylipainoinen kun olin tahallani yli puoli vuotta käymättä vaa´alla, koska halusin olla kuin normaalit ihmiset jotka ei ramppaa vaa´alla joka päivä. Mitä siitä että olen loppuelämäni riippuvainen vaa`asta. Mitä sitten siitäkään siitä etten tiedä miten vaaka taivutetaan enkä jaksa ottaa selvää. Mitä siitä että kaikki naispuoleiset kaverini ovat muuttuneet täysiksi paskaläjiksi vuosien saatossa saatuaan lapsia, enkä itse kehtaa sanoa niille yksinkertaisesti et häipykää! Mitä siitä vaikka työpaikkani on asbestipesäke. No itseasiassa se kyllä haittaa ja paljon!

Tärkeintä on että on varmaa ja vakaa suunnitelma tulevaisuutta varten. Mullahan niitä piisaa :) Tässä oli hyvä suunnitelma takana mutta videosta tuli mielestäni hieman köpönen. Ensikerralla ylläolevien poitsujen energialatauksesta mallia. Video viime vuodelta :)

Hajuvesiblogini

Sillä aikaa kun blogin taiteellinen anti takkuaa valmistusvaiheessaan teen tällaisen pikku postauksen hajuvesistäni :)Nythän niitä on kaikki naistenlehdetkin pullollaan.

Olen aina rakastanut hajuvesiä, hajuvesiarvioita ja niistä keskustelua. Harmi ettei omiaan oikein ehdi käyttää. Mulle pullon ulkonäkö on ehdottoman tärkeä ostokriteeri. Harvassa on ne hajuvedet jotka ostan yksinkertaisessa pullossa. Senpä takia nykyisin onkin niin vaikea ostaa hajuvettä. Keinotekoisuuden tuoksussa vielä kestän, mutta kauniita pulloja tulee markkinoille yhä harvemmin. 90-luvulla mun lapsuudessa muistaakseni oli just kaikkia erikoisen muotoisia pulloja ja paljon erikoisempia hajuja. Esim se vihreän kimaltavan pinkki kruunukorkkinen Les Belles jo tuoksui mm. tomaateilta. Oma hajuvesihistoriani on seuraavanlainen. Yves rocherin les pommes, joitain testereitä, Body shopin vanilja(koska  ala-asteen rankkikset käytti 90-l lopussa vaniljaa)Alyssa Ashleyn Vanilla, semmoinen mutsin mielestä oksennuksenhajuinen, ei-pelkkää vaniljaa vaan raikkaampi kausituoksu jota ei myydä enää(olen katsonut), Thierry Muglerin Angel<3Rakastan vieläkin! Chanelin Allure, Anna Suin Dreams, ja sitten seuraavat hajuvedet

Mitäpä näistä kertoisin...Kuvassa ne ovat jonkinlaisessa järjestyksessä vahvoista kepeisiin ja itämäisista kukkaistuoksuihin.Paitsi että viimeisessä Idolessa tuoksuu valmistajan kuvauksen mukaan kashmir.Ja no syreenituoksun pitäsi miedoimpana olla viimeisenä.
Tuoksu josta pidän itsen eniten on belle d`opium ja se on saanut myös eniten kehuja (mieheltä)
Tällä hetkellä tuoksuni on kutenkin
                                           Halimar eli Shalimar(s kulunut pois) parfum inital

Ostin tämän vietettyäni kolme viikkoa Italian residenssissä, koska olin laiska pesemään vaatteita ja koska halusin matkustaa halvemmalla ja kasasin runsaasti helteessä hionneita vaatteita päälleni, jottei olisi tarvinnut maksaa matkalaukkua ruumaan. Tämä vaikutti tarpeeksi tujulta ja kalliilta peittämään likaisten vaatteiden odöörin. Hienostunut alku siis meidän tarinallamme, eikö :D Nykyisin kun tätä laittaa puhtaalle iholle se tuoksuu edelleen vahvalta, yllättäen pepsiltä tai coca-colalta :) Myöhemmin tulee vaniljainen aromi joka haisee mielestäni myös puupaneelilta ja vaneerilevyltä. Toki hyvää on se että tämä on tujua tavaraa ja säilyy iholla pitkään. Viehättävintä tässä on se että tuoksu on todella monisyinen ja välillä voi haistaa myös valmistajan kuvailemat liljat.Tuoksu on tunnelmaltaan jotenkin todella lämmin. Käytän tätä nyt syksyllä ja talvella vaikkei se kyllä mikään elämäni paras tuoksuni olekaan.

Tämän taas ostin jo opikeluaikana, huijarityöpaikan bonuksilla, palkkaahan en saanut. Suullisiin työsopimuksiin en enää luota !!!Tämä sopi mielestäni elämäntilanteeseen jossa halusin tehdä ansaituilla rahoilla jotain erikoista(marraskuussa) ja johon kuului narkkarimaisen sotkuinen koti. No kuitenkin hajuvesi on mun paras ja maksoikin jotain 80 euroa. Se on lempeä, makea, mutta aavistuksen savuinen. Eräs mies innostui tästä kovasti.Tästä tulee mieleen myös Diorin punainen seksipommi Poison joka on myös hyvin seksikäs, mutta joka on niin rumassa pullossa etten ikinä ostaisi. Tätä käytä kaikissa erikoistapauksissa, mutta vaatii mielestäni jotenkin tummanpuhuvan, salaperäisen ulkonäön. En siis yhdistäisi minkään kukkamekon meikittömän meikin ja lettikamapauksen kanssa. Valmistaja ei kerro pakkauksessaan miltä tämä tuoksuu joten se tuoksuu taikapölyisiltä viinirypäleiltä :) Pidän pullon musteensinivioletista sävystä.

Tämä taas on vähän kuin halpakopio edellisestä. Maksoi vain 30 euroa. On tosin makeampi ja kevyempi ja hivenen raikkaampi. Tässä on mm. orvokkia. Tykkäsin pullosta & hinnasta ja siitä että tätä voi käyttää kesällä, kun ei ole mitenkään tumma tuoksu. Saan tästä ikävä kyllä päänsärkyä mutta käytän silti. Haisee ylinaiselliselta ja makealta. Laskosnimestään huolimatta tästä tulee mieleen joku lässyttävä, tungetteleva isorintainen hörhelökuningatar eikä mitkään säännölliset laskokset. Pajon kiharaa, punaista huulipunaa ja kauneuspilkku.

Anna Suin la vie boheme oli se mikä minun oli toissa Jouluna pakko saada ja sainkin. Tuoksuu raikkaalle, en muista mitä tässä nyt on mutta Sokokselta sanovat; "Pirskahtelevan tuoksun aloittavat ruusu ja päärynä, kun taas punainen viinimarja ja pitaya luovat hedelmäistä makeutta. Elämäniloa pulppuava pohja on santelipuuta, myskiä ja vaniljaa." Päärynän tästä ehkä hyvällä tuurilla haistaa. Tuoksuu jotenkin greippiselle hielle, jumppaa nenässä, tästä tulee mielikuva onnistuneesta aerobicsessiosta. Piristävä iloinen tuoksu :)Ei kyllä ensimmäisenä tule boheemit lötjäkkeet, alastomat makoilevat naismallit ja juopot taiteilijat mieleen. Vai  tuoksuuko tämä siltä mitä tapahtuu maalaussession jälkeen kun nakumalli ja taiteilija pääsevät yhdessä paineita purkamaan :P Se että tuoksu tuo etäisesti mieleen hien ei kuitenkaan tee siitä vielä mielestäni seksikästä

Tämän Lilas de mauve tuoksun ostin Yves Rocherilta huvikseni kun en ollut ostanut sieltä mitään varmaan ikinä postimyynnitse ja sai sieltä ostajan palkintona vielä kolme säilytyskassiakin :). No, tuoksun pitäisi haista syreeniltä, mun lempikukalta, mutta tämä haisee siltä miltä terveyssiteet haisee vessan roskiksessa. Kyllä tässä myös hyvin keinotekoinen syreeninhaju on mutta se ei ole hyvä. Sääli. Tuleekohan pulloa koskaan käytettyä.

Tämä Orchide Blance antistress tuoksu on ostettu varmaan yli neljä vuotta sitten Ruohonjuuresta ja oli edesmenneen Mungo-koirani suosikki. Siinä tuoksussa on jännä huumaavuus, tulee mieleen pyöräily oikein kauniina kesäpäivänä tiellä jonka varrella kasvaa sekalaisia kukkia. Se mistä en tässä pidä on sen iholta haisteltu lääkemäisyys, haisee jotenkin liikaa kemikaaleilta ja tulee mieleen sairaalat ja terkkarit. Ehkä sitten taas kesällä minä ja Orchide Blanche tapaamme jälleen.

Tässäpä sitten viimeisenä muttei vähäisimpänä Idole D´Armani. Tätä olen haalinut jo kaksi pullollista joista toisen käytin amk:ssa loppuun ja toisen sain joululahjaksi.Tuoksu on valmistettu keinotekoisista ainesosista. Tuoksuu mm. päärynälle ja kashmirille. Muistan että valikoin tämän ja gucci by guccin väillä. Olisin tahtonut tuoksua hunajalta, muttei kumpikaan tuoksunut siltä tarpeeksi. Sitten kun jossain naistenlehdessä tämä tuoksui jonkun mielestä eteeriselle balleriinalle niin valinta osui tähän.Tämä on ollut poikkeus kauniiden pullojen sääntöön. Tuoksuna menee pirteiden porukkaan.Tuoksu loi mielikuvan nätistä, energisestä ja nokkavasta tytöstä, joka puheutuu hieman konservatiivisesti, mutta kauniisti. On älykäs ja jotenkin ihanan klassinen kaunotar. Muistan hyvin ne ajat jolloin tämä antoi minulle voimaa jonottaa bussia loskasäässä vaatetuksena tekoturkki ja märät kastuneet harmaat collegehousut ja märät lenkkarit. Tuoksu sopi hyvin intialaisen hennonvaaleanpunaisen/auringonnousun värisen kauniin huivini kanssa, koska se kashmir.Tuoksu jota kämppikset kehuivat. Hilpeä ja iloinen Idolini, jota nykyisin ei juurikaan tule käytettyä.

 

           Siinäpä ne olivatkin, paitsi  kallis Soir de Lune jättipullo, joka mulla oli opiskeluaikaan varmaan viisi vuotta sitten mutta joka varastettiin. Onneksi se olikin vähän liian vahva, ei-makea ja macho & partavesimäinen.

 Aah. Olin haaveillut hajuvesistä kirjoittamisesta jo kauan. Olen tosi iloinen että sain tämän toteutettua:) Mulla on tossa tosi vanhojakin tuoksuja, mutta luulisin että tuoksut säilyvät kunhan ne säilyttää pimeässä ja viileässä paikassa.

 

 

 

 

Perjantai 13. onnenpäivä?

Tehdään tästä paras marraskuu ikinä!!!! :D

Sain eilen galleria-ajan. Perjantai 13. ei ollutkaan niin epäonninen. Apurahasta ei niin väliä, kai.Työpaikkaakaan ei tosin ole vai? Rai-rai-rai! Viimeistään musta kuuluu sitten toukokuussa!

 

Kalliiksi tulee ai-jai-jai!

 

Miksi taiteilija masentuu?

Niin...Olisikohan syy se että tämä on koko maailman vittumaisin ja nöyryyttävin ammatti. Missä muussa ammatissa työntekijä joutuu kokoajan anomaan palkkaa työlleen piitkillä tylsillä lomakkeilla rikkailta porhoilta? Stressaamaan kuvalaaduista tulosteissa. Mun uusi lahjoitettuna saatu tulostin on sittenkin ihan paska ja joudun pahimmassa tapauksessa taas altistamaan hengentuotteeni Kampin tulostuspalvelun vittumaisille mebbiläisille.Vain siellä ovat auki yhteentoista. Ne löysät hipsterit vaatii kokoajan lisärahaa minuuttitaksalla "suunnittelutyöstään". Syövät sormin perseenhajuisia pitsojaan ja puhuvat asiakaspalvelussa ylimielistä englantia, vaikka vaaditaan lain mukaan että puhuisivat suomea!Perse.

Koko taidejärjestelmän teennäisyys ja tyhmyys vituttaa. Järjestellään apurahaklinikoita jotta taiteilijat osaisivat hakea apurahojaan. Kun eihän ne köyhät muuten mitään osaa jos ei fiksummat neuvo. Apurahasivustolla on ylimieliseen sävyyn neuvottu siinä miten ei saa tehdä apuraha hakemusta. Silti eivät itse ole taidekentän tasalla vaan antavat vuosiapurahoja laaduttomille kopioroskille. Ja anonyyminä tietysti.
Sekin että koko ajan nämä fiinit arvoisat rahanjakajat järjestää jotain seminaareja joihin pitäsi osallistua, jotta voisi ehkä joskus tienata. Miksei vaan pistä puheitaan nettiin,videolle jos kerran oikeasti kiinnostaa taiteilijoiden toimeentulo. Vaan ei. Sinne pitäis mennä lakki kourassa koska on muka kiinnostuneempi kuin ne muut 3000 jotka eivät mahtuneet kirjoittamaan nimeään 30 hlö:n listaan. Jotta naama jäisi mieleen, koska naamallahan sitä taidetta tehdään. Ja innokkaimmat pääsee vähän opetunnin jälkeen lipaisemaan ruokkivaa kättä. Ai että on ihanaa tämä taidekulttuuri. Köyhät taiteilijat pidetään köyhinä varmistamalla että seminaarit ei sovi niille jotka tekee muita päivätöitä. Pidetään roikkumassa yhteiskunnan tuilla varmuuden vuoksi että varmasti ottavat taiteen vakavasti.

Ja niistä apurahoista... Jos kerran voitte tehdä jalkatyötä näiden jatkuvien rasittavien seminaarien ja klinikoiden järjestämiseksi, miksette ratsaisi kaikkia gallerioita ja taiteilijoiden työhuoneita, jotka niitä apurahoja haluaa. Miksette itse tule ottamaan niitä kuvia näyttelyistä ja työhuoneilta, kun kerran olette olevinanne niin päteviä arvioimaan teosten laatua.Teiltähän sitä laatua valokuvissa sitten odottaisi syntyvän. Eipähän ainakaan surkea tulostin olis kenenkään esteenä hakea apurahoja. Tai suosittelijoiden puute, vain koska ei viitsi maksella kaikkia jäsenmaksuja ja lahjuksia sellaisia hankkiakseen. Kuka muka jaksasi muuten kirjatua niiden ohjelmiin mun takiani omilla pankkitunnuksillaan. Onkohan muuten kukaan tutkinut korruptiota tällä alalla?