uh-huh mikä kritiikki!

Aikamoista. Siinä tuli kaikki pahimmat mahdolliset asiat.  Symboliikkaa oli käsitelty ylimalkaisesti ja ymmärretty tahallaan väärin. Sateenkaaria oli vain yksi ja sekin koirateoksen Rainbow bridge eli paikka jonne kuolleet koirat menevät( ihan yleinen kv-uskomus)  Että maalaukseni ovat  ekspressiivisiä(ei pidä paikkaansa ne ovat harkittuja), kömpelöitä ja mikä pahinta naivistisia(REALISTISIA!!!!!). En ikinä enää halua tällaista. Naiivius ehkä selittyy sillä olen aina ko. kaupungissa lapsenlapsen roolissa ja kyseessä on lapsuuteni lomakaupunki mitä halusin ehkä näyttelyssä korostaa.  Sukulaisilleni olen kuitenkin aina se pikkutyttö. Kömpelyys taas selittynee maalausinnon puutteella, mitä edesauttoi se että Joensuun kaupunki päätti juuri vuodenvaihteessa ettei se myönnä apurahoja ulkopaikkakuntalaisille. Mutta joo. Pakko  kai tässä on alkaa tehdä tarkempaa jälkeä vaikka se vie sitten enemmän aikaa. On vaikeaa maalata asioita tarkasti ilman mallia kuten siis olen tähän mennessä toiminut. Ei voi enää haahuilla ja sutata näyttelyitä valmiiksi parissa viikossa. Ei voi enää olettaa että saisin sukulaisistani voimaa pitää huippunäyttelyn. He eivät tapojensa mukaisesti vaivautuneet edes avajasiiin :)


Tässä vielä tämä mun osuuteni lähempää.

Toisaalta ko. kriitikko ei näytä tykkäävän juuri yhtään mistään.  Tuli aikas crumpy old man-vaikutelma. Platonin luolavertauksen käyttö viittaisi siihen ettei myöskään pidä taidetta arvossaan itsessään vaan kallistuu saman tien Platonin kantaan siitä että taide on olemassa vain totuuden vääristelijänä. Herää kysymys miksi ko. toimittaja sitten arvioi kuvataidetta jos kanta on tämä.
Jos maalaukset jättävät kylmäksi se voi myös johtua siitä että ne esittivät paljolti nuoria miehiä. Maalaan nuoria miehiä koska niiden näkeminen piristää muuten tylsää elämääni ja ehkäisee masennusta. That´s all folks.

Onneksi mulla on sentään vielä yksi fani. Antti Tuisku. Sekin riittää :)