perjantai 27. helmikuuta 2015

Vena!

So I write this in finnish because since january only every other text is in english.
Kirjoitan nyt siis suomeksi kun viimeisin teksti näyttää kuitenkin olevan englanniksi.

Mähän olen kuin se  Aku Hirvinimen entinen sketsihahmo Putouksesta ja tää tulevan näyttelyn maalaus kulkee yhtä sujuvasti kuin se loistava Vena-biisi.  Seuraavaa siirtoa odotellessa.
 
(Kuva ripattu jostain netistä. Ehkä se oli naurunnappula. "Maailma täynnä on koiria laksritsisuita. Minulle ainoo on vain Mungelique" Olavi Virta, Angelique...nyt radiossa.)
 
Näin ihan loistavan painajaisen tulevasta näyttelystä. Paikka unessa oli vaihtunut johonkin entisen kouluni(Pekka Halonen?) piirrustusluokkaan tai sitten se oli Rytön diskon dancehall. Mulla oli puoli tuntia aikaa ripustaa. Vieraita oli jo paikalla ja tuli kokoajan lisää. Mä juttelin leppoisasti ja jäin välillä ihan seisoskelemaan uusien tyyppien kanssa. Oli ihan rentoa, mut sitten kun olin laittamassa pelkkiä kankaita seinälle, niin jossain vaiheessa alkoi hävettää hirveästi kun keskellä salia oli vielä useita maalauksia. Ihmiset olivat jo paikalla. Yritin ripustaa niitä keskellä salin lattiaa olevia maalauksia, mutta yhden päälle oli hypännyt joku ärsyttävä joogi tai akrobaatti. Sitten Sauli Niinistö tai joku samaan tyyliin pukeutunut, hyvin tärkeä tyyppi puku päällään, alkoi puhumaan mikkiin mun töistä. Se ei kestänyt kauaa ja sitten se ojensi mikin mulle. Sit kun aloin puhua mikkiin niin joku laittoi musan päälle ja tanssivat minua isommat tytöt tulivat ja tanssillaan tönivät minut lähes kumoon. En muista mitä sanoin ja siihen uni sitten päättyikin.
 
Syy miksen täällä leppoisasti selosta näyttelyn etenemistä, haluaisin kyllä ja olisin semmoisesta pään selvittämisestä haaveillut, on siinä että kun duuni meni konkkaan (ihan oikein niille kusettajapaskiaislle!!! Eivät koskaan antaneet kirjoittaa työsopimusta vaan aina valehtelivat että se toimitetaan mulle kyllä. Seurauksena ei tarpeeksi tunteja minulle!). Jouduin vaihtamaan kahteen työpaikkaan. Lisäksi mulla on näyttelyn lisäksi myös toinen maailman tärkein projekti käynnissä.On aika kusista siis.
 
Ja vielä pitäsi jaksaa hakea apurahoja, näyttelyaikoja ja etsiä sitä oikeaa residenssiä. Kun en tiedä haluanko Tropiikkiin, Pariisiin vai Berliiniin...Tropiikki olis muuten hyvä, mutkun siellä on köyhyyttä, ihmiskauppaa ja kuolemantuomioita huumeiden välityksestä. Länkkäreitä sillä joskus lahdataan ihan kansanhuvina. Vaihtoehtoja on. Pahinta tässä kiireessä on että mulla on jotenkin elintoiminnot hidastuneet. Pelkäsin jo saaneeni ammushylsyistä lyijymyrkytyksen ja ajattelin et tää oli nyt sit tässä. Mulla muutenkin on kaikkia ihan outoja oireita esim korvansisus ylikasvaa nahkaa...Lääkäriaika on siis tilauksessa. Naapuritkin on vaivana. Ne tulee ärsyttävästi aina samaan aikaan käytävään kuin mäkin niinkuin jotkut v...n vieteriukot. Me ei koskaan moikata. Kommunikoimme paiskomalla ovia.Varmaan pitäsi moikata jos se sitten siitä. Ai että ne ärsyttää...
 
En voi sille mitään jos kirjoittaminen on laiskanlaista. Toivoisin että jaksaisin vähän selvittää tännekkin näyttelyn taustoja ja tekemisen meininkiä. Ehkä ensi kerralla sitten:)
 

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivää!

My dachsies were my only true firends. Other bitches just stabbed in the back. My lover he left me alone again. My dachsie would never do that.

The dachsies are humans in dogshells. They are just the much better of kinds. If you treat them well they will show you the very best time of your life.

Dachsie meine dachsie. The best canine under the sun. Called "wiener or "sausage" or "hotdog". We know that you`re number one.
                                                

                                          Bitch!