Täs on ollu kaikelaista...

Ihan tavallisia asioita...ei nyt mitään pullan leivontaa mut jotain sinnepäin.Tänään katsoin ulos harmaaseen maisemaan ja suoraan ikkunasta näkyvälle hautausmaalle ja mietin et voiko synkempää olla. Kumma että tää kevään harmaus ja sateisuus ei ulkona masenna ollenkaan, niinkuin se sisällä tekee helposti sen, et on puolet puhdista pois.Mä oo siitä outo, et kun tuonne ulos sateiseen harmaaseen kevääseen menen niin piristyn heti.Mulla on varmaan jotain sienigeenejä enemmän kui muilla.Loiseläjäksi en tunustaudu, mutta mulla on taipumus imeä itteeni kaikkea; kehuja, ystävällisiä eleitä, palveluksia, ilman että annan uiversumille mitään takaisin. Ihmisten kehuminen spontaanisti, jos ei vaatteiden tai muun krääsän kehumista lasketa, on vaan niin vaikeaa.

No joo...Nyt alkaa olla se vaihe edessä että tuleva näyttely alkaa lievästi ahdistaa.Siis lähinnä se et ehdinkö tehdä kaiken ajoissa siihen.Pitäsi varmaan jatkaa maalaamista et vanne päässä vähän löystysi.

Nothing so special.

Today I looked  out from my window at a grey day in the sementery and thought,if the wiew could be more depressing. It`s weird that when It`s grey and rainy outside it makes feel depressed if I`m inside but when I go out it seems like a nice weather that makes me happy. Maybe I have some more mushroom genes than the others. I`m not a parasite, but  Im also mushroomy in the way, that I have a tendecy to resieve praises, favours ad friendly gestures without remembering to give anything back. It´s not easy to tell people good things about themselves spontaniously. If saying something nice about the clothes and their stuff doesn`t count.

Oh well...Now I`m starting to feel a litle bit stressed about the comig exhibition.Will I ever have everything done. To loosen up my tight headband I should start to paint.NOW!