Kuvataiteilija Helena R. bloggasi ja paljasti henkilökohtaisia asioitaan päiväkirjassaan, eikä kukaan lukenut, paitsi jotkut ihme nysvät:D Nykyisin tämä blogi on säilytyspaikka luonnoksille. Taiteilijan sielunmaisemaa hierotaan verkkokalvoille korkeintaan residenssi/ matkapäiväkirjoissa. Tai muuten erikoisjännissä tapauksissa.
Oli hakuasana jolla joku sai tämän blogin näytölleen. Hyvä on, täältä pesee lohdutusta:D Kun koirani kuoli olen ollut lohdun tarpeessa itsekkin. Aina kun mieli on apea, huoman kaipaavani Take Thatin alkutuotannon musaa ja videoita. Olin ala-asteella kun ostin ekan Take That kasetini kultaisella 90-lla. Kasetin ostoon vaikuttivat piirrutuskerhon coolit isot tytöt Elisa ja Orvokki, jotka olivat tarkkoja siitä kuka heidän pöydässään sai istua. Muistan että ihailin heidän tyyliään(silloin vielä tykkäsin ruutupaitatytöistä,joita nyt vihaan) ja koska he kuuntelivat TT:tä munkin piti tietysti alkaa kuuntelemaan sitä, vaikkei se nyt ihan hirveesti napannutkaan silloin.
Nyt vanhenpana lähemäs kolmekymppisenä söpöt pojat nappaa ihan eritavavalla kuin silloin, ja tanssivat pojat on nyk. harvinainen todistus siitä että nuorissa miehissä vielä on elinvoimaa.Mä olen ainakin nähnyt Suomessa ihan liikaa sitä et miehet vaan seisoksii(tiellä) keskellä tanssilattiaa.Ne tanssitaidottomat talikot kyllä ansaitsevat ne nyky-yökerhojen muka-himoittavat rupukka-ruutupaitalorttonsa.Phyi!
Perus juntti rutupaitalortto /
Mutta eksyin aiheesta(oikesti mua taitaa kuitenkin vituttaa Salmelan duunien puute)Tässä niitä lohduttavia videoitaComforting pictures(in finnish) was for someone that which in search led to my blog. Because my dog passed away I myself a in the need of comfort. I have noticed that Take That`s music and videos allways succeed to comfort me. So here you are:D Hope it works for you aswell, if you still read my blog. I bought my first TT casset when I was in elementary school. I was inluenced by the older cool girls fro my drawing club, where I went on Thursdays. The girls were very hip with their flanel shirts(they`ve made a comebck in finnish nigthlife and I don´t like flanel girls anymore) and very strict about who got to sit in their talble. I got to sit there. Yay for those times! So that`s how I started listening to TT in the 90`s .
Now when getting closer to my 30`s I see those boys in a different light. It`s very common in Finland, in nightclubs to see men just standing in the midle of the dancefloor with drinks, so this boyenergy of TT`s is rare here and very sexy too. I think stiff boys in bars today deserve they`re shitty Skylar Grey look-alikes.(And maybe I`m just pissed because I`m not finished with my works to the competition of Salmela)
Muistan kun mentiin katsomaan tätä erästä tiettyä pentua. Se tuli vastaan ja oli niin pieni että mahtui kasvattajansa kämmelle.Pieni mustanaamioinen kiiltävä pentu oli reipas, olivathan sen kasvattaneet kaksi jytkyä kiiltävän mustaselkäistä mäyräkoira urosta. Näistä isoisä toimi leikittäjänä ja leikki alkoi niin että ensin isoisä hyppäsi kaksi kertaa tasajalkaa ja sitten juostiin hippaa. Sama meno jatkui sitten kotioloissa Mungon kuolemaan saakka, sille oli aina kunnia asia olla nopein ja vikkelin. Kuvittelin miten se mielessään aina lällätti: Neljä jalkaa on parempi kuin kaksi!
Ensimäisenä yönä neiti ei saanut heti unta vaan nousi coolisti nojaamaan ikkunalaudalle tuijottelemaan rääkyviä lokkeja.Sillä oli loppuun saakka samanlaiset hellyttävät pullohartiat. Mungo tykkäsi myöhemin tehdä kaikenlaisia jekkuja. Se mm. ollessaan irti puistoissa ei antanut ottaa itseään kiinni vaan juoksi ympyrää kiinni ottajan ympärillä ja piti härnäysääntä joka oli hengityksen mukaan katkonaista leikki murinaa.Sytymästä saadulle rosvonaamarilleen ja alkuperäiselle mustalaisnimelleen(Arabella) uskollisena, se kiipeili paljon pöydille ja onnistui usein varastamaan monen päivän ruuoat, joista osan se saattoi piilottaa sohvan väliin(lakupatukkatapaus).Lisäksi se usein tykkäsi levitellä roskisksen sisältöä ympäri keittiötä ja olohuonetta.
Lihapulla annoksia lähiravintolasta pelkällä ohikulullaan ansainneesta suloisesta pikkutytöstä kasvoi kaunis, mäyräkoiraksi pitkäsäärinen neiti, jonka mustaa, sinisen kiiltävää kiiltävää turkkia tuntemattomat kadulla kehuivat.Sen päällysturkin musta osa päättyi jaloissa täydelliseen salmiakkikuvioon, mistä alkoivat kullanruskeat käpälät.Kun Mungolla oli juoksut, vataantulevat urokset lipoivat huuliaan. Mungolla oli huumorintajua, sillä sen leikkimurinan muistutti joskus naurua ja sen topaasisilmissä näki selvää pilkettä kun se innostui. Se sai usein minut nauramaan omituisella koirahuumorillaan. Muistan senkin yhden kerran silloin kun sen piti saada kaikki sanomalehtipaperit pöydän alle, taakseen ja tassujensa väliin myttyyn, ja kun oli saanut, se nosti päänsä ylpeänä ja väläytti sivuttaisen hamashymyn.Repesin:D
Sekin oli huvittavaa miten se kohteli pehmolelujaan. Yleensä se toi ne ensin lähes syliin ja sitten kun niihin tarttui se nappasi pois ja juoksi karkuun.Sama toistui ja toistui ja toistui.Joskus niistä piti taistella vetämällä ja leikki loppui aina siihen kun niiltä vietiin henki ensin kuristamamalla ja sitte imettiin "verta" puolisen tuntia "kaulavaltimoista".Mungo ei kuitenkaan olluut niin kova mimmi kuin miltä saattaa vaikuttaa, sillä muistan elävasti että tuo leluen lutkutusääni oli lähes samanlainen ääni kuin se mitä se piti nukkuessaan lähes kolmivuotiaaksi saakka, kuvitellessaan unissaan imevänsä äidin nisää. Aivan toinen Mungo oli se viimekeväinen suuri metsästäjä, joka nappasi pellolta vanhan valkoturkkisen myyrän. Kun näin tämän saaliin, olin puhelimessa johon aloin huutaa hysteerisesti, sillä yleensä epäilyttävät syömiset pitää kaivaa koira suusta omin käsin.Kun Mungo kuuli kauhunhuutoni, sille tuli kiire hotkaista myyrä lähes yhtenä suupalana. Se oli ihan kamalaa.Vaaleanpunaiset pikkujalat vaan roikkuivat suupielestä.Parasta oli s miten Mungo käyttäytyi kotona. Kun istuin sohvalla, Mungo hyppäsi siihen ja alkoi nojata selällään sohvan käsinojaa vasten(mitä se ei koskaan muulloin tee)vatsa pystyssä ja kasvoillaan uskomattoman raukea ja itsetyytyväinen ilme.Silittelin vatsaa, kehuin Mungoa suureksi metsästäjäksi ja kauhistelin ääneen vanhan myyrän kohtaloa, joutua sellaisen harvaampaisen, huonosti pureksivan pedon vatsaan.
Jos Mungo olisi tässä ja ymmärtäisi siihen kohdistuvan huumorin se varmasti esittäisi saaneensa hellyyspusuttelukohtauksen, missä pahaa aavistamatonta koirapusuja vastaanottavaa, silittävää höperöä purraan yllättäen nenästä ja nauretaan sisäiseti päälle. Sitä se oikestaan teki usein vanhoilla päivilläänkin.
Mungon henkilökunta ja läheisimmät kuristus lelut kiittävät
Mungo oli todella kestävä koira ja suuri persoona, joka selvisi juoksusta hanhien perässä auton alle, lukuisista kapitapauksista, nenäpunkeista, valeraskaudesta, kohtusyövästä, joulusuklaarasian keroksen syömisestä kahdesti(eri jouluina). Vaikka diagnosoitu elinikä oli syöpädiagnoosin jälkeen 1-2 kk, Mungo eli 4 kk. keuhkosyövän toteamisen jälkeen. Mungon hurmaaviin elämäntapoihin kuului salsan tanssiminen, aina kun joku tuli kotiin, aamuvenyttelyt molempiin suuntiin(kielen kanssa) ja säännölliset elämäntavat kuten illalla aina tasan kymmeneltä nukkumaan meno.Muita huraamaavia tapoja olivat nukkuminen kerällä, ja mielellään ihmisen vatsassa kiinni peiton alla, sekä vetäytyminen kainaloon. Jää hyvästi kaunis, ihana, pippurinen, ärhäkkä koirani. Sinulla on aina paikkasi sydämessäni.
Vein itseni kahville ja sushille mutta vieläkin harmittaa etten ostanut jättimäistä ystävänpäivämunkkia eräästä kahvilasta. Se oli jus semmoinen makea ja tahmea ja vahvan vaaleanpunainen.Tähän ikään parin kuukauden sisällä olen vasta oppinut mikä juttu ihmisessä on oikeasti vaaleanpunainen, kiiltävä ja sydämen muotoinen. Kyllä :D. Juon makean nälkään hunajateetä ja päivittelen yskääni. Lehdessä oli uutisia tuberkuloosista, jolle on Turussa altistunut noin 100 ihmistä! Kamalaa! Se että pelkään tuberkuloosia ei ole mikään uusi juttu.
Mulla on aika hillitön yskä ja nuha ja viimeksi kesällä sain ihan käsittämättömän, kammottavan flunssan joka kesti kaksi viikkoa.Nyt siis keuhkoissa tuntuu oudolta ja rintaan vähän sattuukin.
Muutenkin olo on kurja sillä Virossa kiloja kertyi ja niitä pitäis nyt haihduttaa. Siellä aloitin aina aamun täytekakulla jota ostin viereisestä Selveristä. Nyt yritän aloittaa aamuni jumpalla. Kakkujen välissä oli hillon lisäksi usein vaniljakiisseliä ja ne olivat halpoja.Voi harmi ettei Suomessa niin ymmärretä hyvän päälle.
Happy Valentine`s day :D(With all the sweets and stuff)
Lihaksia särkee vieläkin. Ihme kyllä ei tullut flunssaa vaikka olinkin märissä sukissa 12 h päivä. Leiri oli kansainvälinen ja virolaiset puhuivat parempaa englantia kuin minä. Sauna oli joka ilta ja viina/kalja/cidukka oli edelleen halpaa ja sitä myytiin ruokakaupassa.:D
My muscles are still aching. Luckily I didn`t get a cold even though my feet were wet 12 hours a day. This was an international camp for the Ice sculpting.Estonians spoke better english than I do. There was a sauna every evening and the booze/beeer/ cider was still very cheap, and sold in the supermarkets in Estonia ;D
