Eniten vituttaa että kritsoijat aina lähtevät negatiivisesti liikkeelle virheistä. Kaikki kriitikot on aina keski-ikäisisä naisia ja käyttää jotain muotisanaa kuten "intensiivinen", (Vittu ripsaris oli intensiivinen)joka vielä 2007 oli "raikas"Uaaahblääblääblöö...Siis vituttaa, kun vaikuttaa siltä ettei mitään mielipidettä yleensä ole, kun niin kauan pitää aluksi katsoa, miettiä ja koota limaa että saa räkästyä haukut. Sitten kehutaan jotain yhdentekevää kuten sommittelua, kun halutaan oikein tehdä paskafiilistä. Siis vittu mitä ajantuhlausta...
Mun pitäisi kuulemma miettiä maalaustyyliäni...ei saa olla erityyliin maalattuja hahmoja maalauksessa.
Minä olen kyllä sitä mieltä että negatiivisuus pursuaa kateudesta. Siitä että ollaan itse niin tylsämielisiä ettei keksitä mitään muuta kuin hokea jotain muotisanaa kun mukamas innostutaan ja haukutaan sitten toiset, joiden työt ei näytä tylsästi yhdetä puusta veistetyiltä.
Kuvataiteilija Helena R. bloggasi ja paljasti henkilökohtaisia asioitaan päiväkirjassaan, eikä kukaan lukenut, paitsi jotkut ihme nysvät:D Nykyisin tämä blogi on säilytyspaikka luonnoksille. Taiteilijan sielunmaisemaa hierotaan verkkokalvoille korkeintaan residenssi/ matkapäiväkirjoissa. Tai muuten erikoisjännissä tapauksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti